Luostarissa oli kiirettä. Yamin tulo Aszwan luostariin pisti ruoanlaittajat liikkeelle, jolloin moni juoksi sinne sun tänne, ja Yami ihmetteli menoa. Harmaaparta, joka nimekseen sanoi veli Ossian, asteli nuoren vaeltajan kanssa porteilta sisemmäksi luostaripihalle. Muurin sisällä oli suuri alue, täynnänsä pieniä viljelyksiä, puutarhoita ja luostarirakennukset. "Olemme askeleen edellä edistyksessä muuta uskontoamme", Ossian sanoi. "Kuten varmaan olet huomannut, kun kertomasi mukaan muuallakin olet ollut."

Veli Ossian johdatti Yamia itseänsä luostarirakennusta kohti. Yami koputteli kivipolulla isolla sauvallaan, joka oli häntä pidempi. "Mistä sinä tuon sauvan olet saanut?" Ossian kysyi.

"Tämän? Tapasin juutalaisia, paimentolaisheimon. Heiltä sain tämän sauvan", Yami vastasi.

"Oikea paimensauva, siis."

"Näin on. Mutta sanokaa, herra: mikä on tämä kiire?"

Veli vilkaisi juoksentelijoita. "Joskus tulee tällainen kiire.. aina vieraiden tullessa. Mutta kyllä se siitä rauhottuu."

Yami katsoi ihmisiä ja hätkähti kun pieni noviisien joukko vilkuili häntä. Ossian naurahti. "He katsovat sauvaasi", vanhus hymyili. "Noh, mitenkäs.. haluatko ennen ruokahetkeä käydä mietiskelemässä pienessä temppelissämme? Tai kenties... harjoittamassa ruumiinvoimia muiden soturimunkkien seurassa?"

"Olen harjoittanut mieltäni tarpeeksi, tarvitsen enemmän juuri ruumiinvoimien harjoitusta", Yami vastasi.

Veli Ossian heilautti kättään kohti luodetta, osoittaen pienempää rakennusta ja lähti kävelemään eteenpäin, Yami seuraten. "Tuolla on harjoitusrakennus. Muutama soturimunkki saattaa olla siellä, harjoittelemassa. Mennään sinne katsomaan. Olet apotin seurassa, he ottavat sinut joukkoonsa."

Yami katsoi ilmeettömänä edellään kävelevää munkkia.

Kun he menivät rakennuksen luokse, Ossian ei koputtanut vaan hiljaa aukaisi oven. Sisällä liki äänettömästi harjoitelleet munkit miekkoineen katsoivat ovelle ja seisahtivat kaikki. "Apotti.. mitä nyt?"

"Tämä vaeltaja tuli luostariimme. Hän haluaisi harjoitella kanssanne", Ossian sanoi. "Käykö?"

"Käyhän se", eräs munkeista sanoi ja otti miekan. "Haluatko miekan vai puukepin jolla tasapainotella?"

"Miekan, mieluummin, ja mahdollisimman painavan", Yami vastasi. "Tie valaistumiseen käy kärsimyksen kautta."

"Voitko kertoa teoriastasi kärsimyksestä ja valaistuksesta?" Ossian kysyi.

Yami heilautti miekkaa. "Kerron, harjoittelun jälkeen."

Mietin näitä asioita, ja nytten ajattelin mennä tällaiselle linjalle, tarinankertomislinjalle, kohti keksittyä temppeliä (älkää yrittäkö saada selville minkä uskonnon, teen vähän omiani).. Seuratkaa mukana.

------------------------------------------------------------------------------------

Yksinäinen hahmo matkasi vuoristoisella polulla. Hieman kauempana olevassa luostarissa eräs nuorimmista oppilaista, poika nimeltä Hito, huomasi vieraan tulevan. Hän meni hälyttämään luostarin vanhimman ja yhdessä pienen joukon kanssa meni luostarin portille vastaanottamaan kulkijaa.

Yksinäinen kulkija oli peittänyt hupulla kasvonsa ja nojasi isoon sauvaan kulkiessaan. Luostarin viereen saapuessaan hän kumarsi kevyesti vanhemmalle väelle ja nyökkäsi nuorelle Hitolle.

"Kerrohan, matkaaja, kuka olet", sanoi eräs luostarin vanhimmista, harmaapartainen mies.

"Olen vaeltaja. Etsin tietäni ja valaistusta", kuului vastaus.

"Lienetkö jonkinlainen askeetikko?"

"Voi, ei, en. En ihan niinkään. Vaikka tietyn kärsimyksen kautta valaistusta etsinkin."

Eräs toinen vanha mies astui joukosta ja katsoi kasvonsa hupulla peittänyttä vaeltajaa. "Näytä kasvosi, tyttö."

"Tyttö?" Hito toisti yllättyneenä. Toiset vilkaisivat häntä tuimasti. Ilmeisesti tuollainen keskeyttäminen oli luostarin sääntöjen vastaista. Hito vaikeni.

Vieras laski huppunsa. "Totta.. Tämä maa ei juuri naisia ole vaeltajina nähnyt."

"Minkä ikäinen olet?"

"Vasta täysi-ikäiseksi vartuin vuosi sitten, herra. Ja vuoden verran matkannut olen. Kohdannut matkallani yhtä ja toista. Tavannut kollegojanne, mutta myös toisten uskontojen valaistusta etsiviä."

"Oletko käynyt lähemmäs valaistumista?"

"Luullakseni kyllä. Mutta en ole juuri törmännyt keneenkään joka uskoisi teoriaani. Millainen tämä luostari on?"

Harmaaparta nyökkäsi Hitolle, joka vastasi: "Luostarimme on hengähdyspaikka valaistusta etsiville, asuinpaikka orvoille ja mielenharjoituksen paikka vaeltajille. Sekä tämä myös on ainoa jossa ei selibaatti ole niin jyrkkää  -  elämme täällä kuin pienessä kylässä, kumpaakin sukupuolta."

Nuori vaeltaja yllättyi. "Sehän on ennenkuulumatonta!"

"Aivan kuin olisi sekin että nainen päättää ryhtyä vaeltajaksi ja valaistuksen etsijäksi", harmaaparta hymyili. "Kerro nimesi, nuori."

"Herrat, olen Yami Laaksolainen", vaeltaja sanoi ja kumarsi kevyesti.

"Ole tervetullut, valaistusta etsivä", harmaaparta sanoi ja kumarsi hänkin hieman, yllättäen kaikki. Suoristauduttuaan hän viittasi portille. "Porttimme ovat avoinna."

Vieraiden uskontojen kurssi... Opin siellä erilaisia asioita... joitakin jäin kunnolla miettimään.

Nirvana  -  eli valaistuminen.. Kuinka valaistutaan? Miten se liittyy kärsimykseen? Hindujen keskuudessa on askeetikkoja (sadhuja), jotka meidän länsimaalaisten näkökulmasta kärsivät. Buddhalaisuuden perustajakaan ei valaistunut kärsimällä!

Mutta mitä on valaistuminen? Mitä siinä tajutaan, mikä on asia joka saa valaistumaan? Sinänsä vaikea kysymys, juuri tätä tavoitellaan..

Kuvittele itsesi suurelle vuorelle. Sen laelle kiipeäminen on raskasta, kyllä, oli sinulla hyvä kuntokin, niin silti se on raskasta. Lähdet varustautuneena matkalle, mutta vaikka olisi varusteet minkälaiset, parhaimmat vaelluskenkäsi, lämpimimmät ja parhaimmat vaatteesi, silti näännyt matkalla, jos aikomuksesi on mennä huipulle asti.

Lopussa, kun olet täysin läkähtynyt, väsynyt, se voi olla kärsimystä. Olet aivan lopussa, niin lopussa että saatat pudota polvillesi huohottamaan. Pääset istumaan paikoillesi ja tunnet kuinka kivun jälkeen tulee helpottunut tunne, myöhemmin (riippuu ihmisestä koska olet valmis jatkamaan, kenties nukuttuasi teltassa yön yli) olet valmiina jatkamaan matkaa uudella puhdilla.

Mitä on siis kärsimys? Tämän 'vuorivertauksen' nojalla se voi olla tie, joka kannattaa puskea läpi jotta kokee valaistumisen tilan, nirvanan, josta pääsee kohti parempaa. Elämä voi olla kärsimystä (kuten buddhalaisuus sanoo) mutta niin paljon muutakin. Kärsimys on osa elämäämme, myönnän, mutta se riippuu miten sen ottaa. Susisoturi toteaa: olen soturi, koska taistelen tieni!

Eräs asia josta olen ylpeä -  VL eli Voimain Liitot! Foorumiropepaikka, jossa on jo hyvin porukkaa. Ylpeänä voin olla sen admin.. Apwh, ensimmäinen kirjoitukseni blogissa, päätin ottaa VL:n ensimmäisenä asiana esille..

VL  -  mangain maailmaan perustuva foorumiroolipeli ja keskustelufoorumi. Mitä siitä voisin sanoa? Ehkä se puhuu puolestaan.. www.armleg.com/manganmaailma !

Mutta.. Liitot on, kuten jo mainitsin, mangaan paneutuva foorumi, jolle ollaan suunnittelemassa taistelusysteemiä  -  jota hoitaa toinen admin, toverini. VL ei muuta kaipaa kuin vain lisää käyttäjiä. Pieni foorumi vielä olemme, mutta koko ajan kehitämme Liittoja, jotta siitä tulisi parempi. Mottoni: yrittänyttä ei laiteta!