Mietin näitä asioita, ja nytten ajattelin mennä tällaiselle linjalle, tarinankertomislinjalle, kohti keksittyä temppeliä (älkää yrittäkö saada selville minkä uskonnon, teen vähän omiani).. Seuratkaa mukana.

------------------------------------------------------------------------------------

Yksinäinen hahmo matkasi vuoristoisella polulla. Hieman kauempana olevassa luostarissa eräs nuorimmista oppilaista, poika nimeltä Hito, huomasi vieraan tulevan. Hän meni hälyttämään luostarin vanhimman ja yhdessä pienen joukon kanssa meni luostarin portille vastaanottamaan kulkijaa.

Yksinäinen kulkija oli peittänyt hupulla kasvonsa ja nojasi isoon sauvaan kulkiessaan. Luostarin viereen saapuessaan hän kumarsi kevyesti vanhemmalle väelle ja nyökkäsi nuorelle Hitolle.

"Kerrohan, matkaaja, kuka olet", sanoi eräs luostarin vanhimmista, harmaapartainen mies.

"Olen vaeltaja. Etsin tietäni ja valaistusta", kuului vastaus.

"Lienetkö jonkinlainen askeetikko?"

"Voi, ei, en. En ihan niinkään. Vaikka tietyn kärsimyksen kautta valaistusta etsinkin."

Eräs toinen vanha mies astui joukosta ja katsoi kasvonsa hupulla peittänyttä vaeltajaa. "Näytä kasvosi, tyttö."

"Tyttö?" Hito toisti yllättyneenä. Toiset vilkaisivat häntä tuimasti. Ilmeisesti tuollainen keskeyttäminen oli luostarin sääntöjen vastaista. Hito vaikeni.

Vieras laski huppunsa. "Totta.. Tämä maa ei juuri naisia ole vaeltajina nähnyt."

"Minkä ikäinen olet?"

"Vasta täysi-ikäiseksi vartuin vuosi sitten, herra. Ja vuoden verran matkannut olen. Kohdannut matkallani yhtä ja toista. Tavannut kollegojanne, mutta myös toisten uskontojen valaistusta etsiviä."

"Oletko käynyt lähemmäs valaistumista?"

"Luullakseni kyllä. Mutta en ole juuri törmännyt keneenkään joka uskoisi teoriaani. Millainen tämä luostari on?"

Harmaaparta nyökkäsi Hitolle, joka vastasi: "Luostarimme on hengähdyspaikka valaistusta etsiville, asuinpaikka orvoille ja mielenharjoituksen paikka vaeltajille. Sekä tämä myös on ainoa jossa ei selibaatti ole niin jyrkkää  -  elämme täällä kuin pienessä kylässä, kumpaakin sukupuolta."

Nuori vaeltaja yllättyi. "Sehän on ennenkuulumatonta!"

"Aivan kuin olisi sekin että nainen päättää ryhtyä vaeltajaksi ja valaistuksen etsijäksi", harmaaparta hymyili. "Kerro nimesi, nuori."

"Herrat, olen Yami Laaksolainen", vaeltaja sanoi ja kumarsi kevyesti.

"Ole tervetullut, valaistusta etsivä", harmaaparta sanoi ja kumarsi hänkin hieman, yllättäen kaikki. Suoristauduttuaan hän viittasi portille. "Porttimme ovat avoinna."