Vieraiden uskontojen kurssi... Opin siellä erilaisia asioita... joitakin jäin kunnolla miettimään.

Nirvana  -  eli valaistuminen.. Kuinka valaistutaan? Miten se liittyy kärsimykseen? Hindujen keskuudessa on askeetikkoja (sadhuja), jotka meidän länsimaalaisten näkökulmasta kärsivät. Buddhalaisuuden perustajakaan ei valaistunut kärsimällä!

Mutta mitä on valaistuminen? Mitä siinä tajutaan, mikä on asia joka saa valaistumaan? Sinänsä vaikea kysymys, juuri tätä tavoitellaan..

Kuvittele itsesi suurelle vuorelle. Sen laelle kiipeäminen on raskasta, kyllä, oli sinulla hyvä kuntokin, niin silti se on raskasta. Lähdet varustautuneena matkalle, mutta vaikka olisi varusteet minkälaiset, parhaimmat vaelluskenkäsi, lämpimimmät ja parhaimmat vaatteesi, silti näännyt matkalla, jos aikomuksesi on mennä huipulle asti.

Lopussa, kun olet täysin läkähtynyt, väsynyt, se voi olla kärsimystä. Olet aivan lopussa, niin lopussa että saatat pudota polvillesi huohottamaan. Pääset istumaan paikoillesi ja tunnet kuinka kivun jälkeen tulee helpottunut tunne, myöhemmin (riippuu ihmisestä koska olet valmis jatkamaan, kenties nukuttuasi teltassa yön yli) olet valmiina jatkamaan matkaa uudella puhdilla.

Mitä on siis kärsimys? Tämän 'vuorivertauksen' nojalla se voi olla tie, joka kannattaa puskea läpi jotta kokee valaistumisen tilan, nirvanan, josta pääsee kohti parempaa. Elämä voi olla kärsimystä (kuten buddhalaisuus sanoo) mutta niin paljon muutakin. Kärsimys on osa elämäämme, myönnän, mutta se riippuu miten sen ottaa. Susisoturi toteaa: olen soturi, koska taistelen tieni!